The status of the Nordic populations of the Mallard in a changing world/Sinisorsakantojen tila Pohjoismaissa

• Published in: Ornis fennica Vol. 90; no. 1; p. 2
• Main Authors: Dalby, Lars, Soderquist, Par, Christensen, Thomas K, Clausen, Preben, Einarsson, Arni, Elmberg, Johan, Fox, Anthony D, Holmqvist, Niklas, Langendoen, Tom, Lehikoinen, Aleksi, Lindstrom, Ake, Lorentsen, Svein-Hakon, Nilsson, Leif, Poysa, Hannu, Rintala, Jukka, Sigfusson, Arnor P, Svenning, Jens-Christian
• Format: Journal Article
• Language: English
• Published: BirdLife Finland 01.01.2013
• Subjects: Breeding colonies; Growth; Mallard; Protection and preservation; Denmark
• ISSN: 0030-5685

Dabbling ducks (Anas spp.) are important migratory quarry species, protected as a shared resource under international legislation. However, there is a lack of sufficient high-quality data on vital demographic rates and long-term trends in numbers to judge the conservation status of many duck populations at the flyway level. In response to reported declines in the North-West European flyway population of the Mallard, we compiled available data on this species in the Nordic countries up to 2010. Generally, national breeding numbers showed increasing trends, wintering abundance showed variable trends, and productivity measures indicated stable or increasing trends. Major knowledge gaps were identified, namely the size of hunting bags, the influence of the released Mallards and the role of short-stopping in explaining changing patterns of wintering abundance across the North-West European flyway. Numerically the Nordic breeding population appears in "good condition", and the wintering numbers have been either stable or increasing in the last two decades. The annual number of releases needs to be determined in order to judge the sustainability of the current levels of exploitation. Overall, none of the indicators showed alarming signs for the Mallard population in the Nordic countries when considered in isolation. However, the widespread decline in wintering numbers elsewhere across North-western Europe requires urgent pan-European action. Puolisukeltajasorsat ovat tarkeita riistalajeja, jotka muuttokayttaytymisensa ansiosta toimivat yhteisena resurssina useissa eri maissa, j a joiden kantojen turvaamiseksi on kansainvalisia sopimuksia. Tasta huolimatta useimpien sorsakantojen elinvoimaisuus ja kannankehitys tunnetaan niin puutteellisesti, ettei niiden suojelutasoa voida luotettavasti arvioida. Koska sinisorsan (Anas plattyrhynchos) talvikannat ovat taantuneet monin paikoin Luoteis-Euroopassa, selvitimme lajin kannan tilan Pohjoismaissa vuoteen 2010 asti. Kansalliset laskennat osoittivat pesimakantojen kasvaneen, mutta talvikantojen trendit vaihtelivat maiden valilla. Lisaantymismenestysmittarit osoittivat vakaata tai parantunutta poikastuottoa. Suurimmiksi ongelmiksi tunnistimme saalistilastojen seka metsastysta varten kasvatettujen ja istutettujen sinisorsien lukumaaratietojen puuttumisen. Kokonaiskannan selvittamiseksi tulisi tarkastella yksityiskohtaisemmin, ovatko sinisorsat lyhentaneet muuttomatkaansa ilmastonmuutoksen takia, jonka seurauksena talviaikaisen levinneisyyden painopiste on voinut siirtya kohti koillista. Tallainen levinneisyysalueen muutos voi johtaa siihen, etta yha suurempi osa sinisorsakannasta talvehtii alueilla, jossa niita ei ole laskettu aikaisemmin tai laskentaverkosto ei ole edustava. Pohjoismaiden pesimakannan tila vaikuttaa hyvalta, ja talvimaarat ovat viimeisen kahden vuosikymmenen ajan olleet joko vakaita tai kasvussa. Istutettujen sinisorsien maarat tulisi selvittaa pikimmiten, jotta voitaisiin tarkastella luotettavasti kannan verotuksen kestavyytta. Pohjoismaiden sinisorsakannoissa ei nay huolestuttavia merkkeja tarkastelluilla mittareilla. Muualla Luoteis-Euroopassa talvikanta on kuitenkin vahentynyt huomattavasti, ja koko talvikannan tila tulisi selvittaa laaja-alaisilla tutkimuksilla.